Filosofia

Kokemuksemme on aina lähtöisin meistä itsestämme (ajatuksistamme), ei olosuhteistamme (siis inside-out, ei outside-in). Kokemus lähtee aina itse kokijasta, ei ulkoisista olosuhteista. Ihmisen kokemus omasta tilanteestaan riippuu siitä, millaisia ajatuksia hänellä kulloinkin on mielessään omaa tilannettaan koskien – ei siitä, millaisessa tilanteessa hän “objektiivisesti” ottaen on. Emme koskaan koe tilannetta suoraan; sen sijaan koemme oman ajattelumme kustakin tilanteesta.

Hyvinvointi on meidän jokaisen perustila. Hyvinvointi on meidän ihmisten, ihan jokaisen, perustila, ja meidän “tehdasasetuksinen” hyvänolon systeemimme palauttaa meidät mielenrauhaan, onneen ja tyytyväisyyteen ihan itsestään – ilman, että on tarvetta tehdä yhtään mitään.

Itse asiassa mitä vähemmän tehdään ja yritetään päästä mielenrauhaan, sen todennäköisempää on, että sinne päästään pikakaistalla. Vinha analyysi ja ajattelu silloin, kun on ns. sumeassa mielentilassa (ks. seuraava kohta), usein vain pahentaa tilannetta. Niin kuin vuoristoradassa, alamäkeäkään ei kestä ikuisesti vaan jossain vaiheessa meihin sisäänrakennettu systeemi nostaa meidät takaisin mielenrauhaan.

Vaikka voimme kokea hyvää oloa ja onnellisuutta missä olosuhteissa tahansa, emme voi kokea onnea koko aikaa. –Katri Manninen

Mielentilamme vaihtuvat: nousevat ja laskevat kuin vuorovesi – luomusti. Inhimillisinä olentoina mielentilamme nousevat ja laskevat omia aikojaan: välillä ollaan pahalla päällä ja välillä hyvällä, mutta emme voi koskaan todella tietää, miksi olemme milloin milläkin tuulella. Joskus mielentila tuntuu olevan todella tiiviisti sidoksissa ympäristöön – toisaalta aina ei ole niin.

Muutenkin muuttuvia tekijöitä on vino pino, kuten kaikkinainen fyysinen happemme, verensokerimme, virkeystilamme, ruoka mitä söimme x tuntia sitten, ilmansaasteet, sää, melu, jne. Ympäristötekijät ovat toki mukana tässä paletissa, mutta ne eivät yksistään determinoi, mitä ajatuksia päähämme pälkähtää. (Muista: outside-in >< inside-out.)

Emme tosiaan tiedä varmaan murto-osaakaan kaikista niistä tekijöistä, mitkä ajatteluumme vaikuttavat, mutta onneksi ei tarvitsekaan: ei nimittäin ole olennaista tietää, miksi jokin ajatus tuli milläkin hetkellä mieleen. Olennaista on ymmärtää, että ajatusten luonne on tulla ja mennä, ja että ajatus on vain ajatus – ei totuus. Me saamme itse päättää, minkälaisen painoarvon sille laitamme; vai laitammeko mitään.

Ajatus ei ole totuus, mutta sitä seuraava tunne on totta. Ajatukset ja tunteet seurailevat uskollisesti mielentilojamme. Ajatus ja tunne kulkevat käsi kädessä.

Tunteet ovat ajatuksemme näkyvä puoli. –Piia Reijonen

Toisella tavalla ilmaistuna tunteiden voidaan ajatella olevan merkkivaloja ajatuksistamme. Eli usein tiedämme, mitä ajattelemme, kun tunnemme ko. ajatusta seuraavaa tunnetta – noiden kahden välinen linkki on salamannopea. Ns. paska fiilis on totta, se on usein kehollistakin. Sama pätee iloon. tunteet ovat totta, vaikka ne perustuvat ei-todelle, eli ajatukselle.

Erityisen vähän totta ajatukset ovat ns. alhaisessa mielentilassa. Mitä kevyemmin silloin pystyy ajatteluunsa suhtautumaan, sitä nopeammin sumeus todennäköisesti myös menee ohi. Ei ole tarvetta yrittää muuttaa tunnetta sen paremmin kuin ajatustakaan. Tuo “hälytystila”, stressitila, menee itsestään ohi, eritoten jos onnistutaan olla suuremmin hämmentämättä sitä lisäajatuksilla. Kirkkaassa mielentilassa tulleille oivalluksille vuorostaan saatamme päättää antaakin painoarvoa.